Mikäs ihme se on jos nainen pylläytti paavin.
Naisethan ovat kaataneet useita miehiäkin.

Miten on mahdollista, että ilmastonmuutoksesta on tullut uskonnollinen kysymys? Eikös ne ennusteet perustu ihan oikeaan tieteelliseen tutkimukseen, päinvastoin kuin esimerkiksi teologiassa taikka ns taloustieteessä?

Kyllä nyt taas jännittää kovasti. Mahtaako olla paljon vieraita? Onko linnassa kuuma? Riittääkö booli? Onko pitkät vessajonot?

(Ote aamusivultani 26.11.2009)

Päivän puujalka. Dagens träfot. Vai onko se -ben? Jos on -ben, niin varmaan on kaikkia Ben-nimisiä koulussa kiusattu, jos siis ruotsinkielisiä ovat. “Puujalka! Puujalka!”. Pitäisi ajatella ruotsinkielistenkin sentään hiukan, millaisia nimiä lapsilleen antavat.

Oikoluku on vaikea laji.

Järkyttävää. Kaikilta muilta tiloilta varmaan löytyi kissanraatoja ja Äkkijyrkän tilalta ei yhtään! Ei, vaikka on kansallinen kissantappoviikko. Tästä ei taida Miina sakoilla selvitä.

Kaikenlaista tarpeetonta kamaa kaupitellaan ihmisille. Nyt haluavat myydä korttia. jolla ‘näet kaiken urheilun mitä haluat’.
Vaan minullapa on sellainen kortti jo ollut kauan:

Kumpi siis lähtee, Matti vaiko Mikael?
Mieluusti molemmat. Kummassakin on ylivertaista viisautta niin kosolti, että tällainen karu pohjoinen maa kyllä hyvin tulee vähemmälläkin toimeen.
Ja väistämättä tulee mieleen seuraava vedonlyönnin aihe: kun Mikael on lähtenyt, niin kauanko kestää ennen kuin Maria lähtee?

(Ote aamusivultani 01.10.2009)

Poikani, se käytännöllisempi, kertoi ajatuksiaan älykkyysosamäärän mittaamisesta. Hänestä mittaamistavat suosivat tietyntyyppistä ihmislajia. Itse hän ei millään jaksaisi keskittyä ihmettelemään jotain kielellisiä rakenteita taikka erilaisten kuvioiden salattua logiikkaa niin että saisi mitatuksi äo:nsa. Vääjäämättä karkaisi ajatus vaikkapa miettimään kuulakynän rakennetta tai lyijykynän valmistustapaa tai jotain muuta oikeaa ja konkreettista ja niin kuluisivat mittausminuutit hukkaan. Silti ei ole mitään syytä pitää häntä vähemmän älykkäänä kuin niitä jotka testin ehkä häntä paremmin selvittäisivät.

Aivan samaa mieltä olen itsekin. Ja tunneälystä ei vielä ole tässä yhteydessä edes puhuttu. Minulla muuten on kohta parikymmentä vuotta ollut hyllysäni vihkonen, jonka testillä voisi mitata omia taipumuksiaan ja kykyjään. Testin tekeminen kestäisi puolisen tuntia, vaan eipä ole vielä tullut tehdyksi. Aina on ollut jotain muuta, mitä on ensin pitänyt toimittaa. Välillä vihkonen katoaa, välillä taas löytyy ja otetaan ikäänkuin tyrkylle odottamaan sopivaa hetkeä.

Itse asiassa en tiedä, missä tuo vihkonen juuri nyt on. Siitä kuitenkin olen varma, että tallessa on. Pitäisi ehkä testamentata se pojalleni, sille käytännöllisemmälle. Hän voisi sitten taas jättää sen edelleen perinnöksi. Käyttämättömänä.

(Ote aamusivultani 01.10.2009)

Poikani, se kirjallisempi, kuvasi kirjantekoprosessin haastavuutta ja valisti, että kyseessä ei todellakaan ole mikään ulostamiseen verrattava asia. Ei siinä vain päkistetä pontevasti ja lopuksi ihmetellä, mitä tuli tuotettua. Ei, kyseessä on harkinnan tulos, kaikilta osin. Hänen mielestään eivät edes ammattikriitikot asiaa aina tunnu ymmärtävän. Ei ole sattuma, että Koljattia lukiessaan alkaa jossain vaiheessa tuntea sympatiaa sitä Kek…Van…Lahnasta kohtaan. Se on osoitus Tervon taitavuudesta. Ei ole sympatian herättäminen vahinko vaan aivan harkittu teko. Kirjailija on sen miettinyt. Sellaista joutuu kirjailija tekemään, rakas kriitikkomme.

Tässä ei nyt siis tehdä kirjaa. Harkinta on kaukana näistä riveistä ja saa pysyäkin poissa. Kyseessä on mitä suurimmassa määrin juuri ulostaminen, paskan päästäminen pois vaivaamasta. Olen aiemmin käyttänyt termiä ’suoltaminen’, kun sen viittaus suoleen jotenkin minua huvittaa.