(Ote aamusivultani 01.10.2009)

Poikani, se kirjallisempi, kuvasi kirjantekoprosessin haastavuutta ja valisti, että kyseessä ei todellakaan ole mikään ulostamiseen verrattava asia. Ei siinä vain päkistetä pontevasti ja lopuksi ihmetellä, mitä tuli tuotettua. Ei, kyseessä on harkinnan tulos, kaikilta osin. Hänen mielestään eivät edes ammattikriitikot asiaa aina tunnu ymmärtävän. Ei ole sattuma, että Koljattia lukiessaan alkaa jossain vaiheessa tuntea sympatiaa sitä Kek…Van…Lahnasta kohtaan. Se on osoitus Tervon taitavuudesta. Ei ole sympatian herättäminen vahinko vaan aivan harkittu teko. Kirjailija on sen miettinyt. Sellaista joutuu kirjailija tekemään, rakas kriitikkomme.

Tässä ei nyt siis tehdä kirjaa. Harkinta on kaukana näistä riveistä ja saa pysyäkin poissa. Kyseessä on mitä suurimmassa määrin juuri ulostaminen, paskan päästäminen pois vaivaamasta. Olen aiemmin käyttänyt termiä ’suoltaminen’, kun sen viittaus suoleen jotenkin minua huvittaa.