You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu, 2009.

Ei päivää ettei joku arvovaltaisena pidetty porukka hölmöilisi ja menettäisi uskottavuuttaan. Tällä kertaa on vuorossa ns YK:n ihmis”oikeus”neuvosto.

Päätin heti ostaa elokuvan, kun niitä vielä saa muualtakin kuin tiskin alta.

(Ote aamusivultani 19.03.2009)

Aamun uutisissa taloustieteilijät varoittelivat hallitsemattomasta hintojen laskusta laman takia sekä ilmiön dramaattisista seurannaisvaikutuksista. Tähän saakka meitä onkin varoiteltu vain siitä, että hinnat saattavat nousta nyt, kun taloutta ahistaa.

Odotan sitä, että jonain päivänä kyseisen ‘tieteen’alan guru otsa rypyssä varoittaa, että nytpä saattavat hinnat pysyä ennallaan.”Sitä kavahtakaa, oi kuluttajat”

Tiedän kyllä, että verbi “kavahtaa” ei tarkkaan ottaen liene paras mahdollinen tässä yhteydessä, vaan sitäpä tuskin tietää ekonomistiekomerkonomi.

Ekonomien pöljyydestä olen varsin vakuuttunut, ekonomisteista puhumattakaan. Eko-ekonomi voisi olla semmoinen joka ymmärtäisi taloudellisen ajattelun päälle, vaan eipä ole noita tullut vastaan. Ego-ekonomeja on, pilvin pimein.

Utopian puolelle lipsahtaa sanaleikki, jos aletaan herkutella ajatuksella vihreistä eko-ekonomeista.

Eko/ego-ekonomeista tuli mieleen vielä puhdas egonomi. Semmoisia on kadut ja puodit täynnä. Niiden yleisyys on jo vuosia sitten ajanut herkimmät tyypit pois palveluammateista. Kaikki kun eivät kovin kauan jaksa, jos vastapäätä alinomaa on niitä joiden äidinkielen opiskelu loppui heti ensimmäisen persoonapronominin jälkeen.

Niin se kehitys kehittyy: valtaapitävät ovat siirtymässä tekstiviesteistä sähköpostin käyttäjiksi.

Vanhasen mielestä kuulemma “koko sähköpostiviestiketjun voisi julkistaa”.
Kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita julkistaako vai ei. Tuoreen kokemuksen mukaan saattaa elämä sen jälkeen olla kaikkea muuta kuin ruusuista.

(Ote aamusivultani 26.03.2009)

Viikonloppuna on taas edessä monikansallisen hölmöilyn aika eli kesäaikaan siirtyminen. Minulle on jäänyt epäselväksi, kuka tuolla älyttömyydellä tienaa. Jonkunhan siitä on hyödyttävä, kun ei muutakaan järkiperustetta ole osoitettavissa. Vai lieneekö kyseessä ns pakko-mikä-pakko: kesäaikaan on siirryttävä koska kesäaikaan on siirryttävä.

Mitähän siitä seuraisi, jos saataisiin aikaan laaja protestiliike kellohölmöilyä vastaan? Tuhannet ihmiset noudattaisivat vanhaa kunnon väkivallattoman vastarinnan periaatetta ja kylmän rauhallisesti antaisivat olla kellonsa siirtämättä. Kun he sitten myöhästyisivät jostain, niin toteaisivat vain: joku hölmö on mennyt ruuvaamaan kelloja.

Mahtaisiko mennä maailma kaaokseen ja pikavauhtia laadittaisiin lakeja joilla tuommoinen anarkia kiellettäisiin? Kaduilla liikkuisi kellotarkastajia ja laittomassa ajassa oleva rannekello riittäisi perusteeksi välittömään pidätykseen. Tuomioistuimet joutuisivat ottamaan kantaa siihen, kuinka suuri olisi rikos, jos kello olisikin jäljessä vain 55 minuuttia ja olisko tulkittava laittomuudeksi sekin, jos jollakulla olisikin kello viisi minuuttia edellä.

Direktiiviä sorvattaisiin, lakia ja asetuksia tarkennettaisiin. Aika kuluisi, syksy lähenisi. Luultavasti tulisi lainsäädännöstä lopulta niin tiukkaa ja sekavaa, että enää ei uskallettaisi siirtyä takaisin normaaliaikaan.

Tuossapa saattaisi olla ratkaisu työttömyyteenkin. Osa porukasta lusisi aikarikoksensa takia ja loput työttömät olisi palkattu vankiloihin henkilökunnaksi,

Myös muutaman lahkon voisi helposti perustaa kello-ongelman pohjalta. Tosiaikaisten kirkkokuntaan kuuluville ei mielestäni kuitenkaan pitäisi myöntää erivapautta ilman rangaistusta jättää kellojaan siirtämättä. Ovelimmat oppisivat piankin käyttämään lahkosta toiseen siirtymistä elämänsä rytmittämiseen. Talvella voisi kuulua tosiaikaisiin ja oleilla vankilassa kesäaikaisten passattavana ja kesäksi taas voisi saada uskonnollisen herätyksen, siirtyä kesäaikaisiin ja värväytyä vaikka vartijaksi tai vankilan puutarhuriksi.

Pää siinä tosin saattaisi nyrjähtää, kun yrittäisi pysyä kärryillä siitä, kumpaan leiriin juuri nyt kuuluu ja onkos nyt talvi- vai kesäaika. Joutuisi kulmilla kyselemään vaivihkaa: “Onks tietoo … mitä kello on?” Ja vastauksesta riippumatta tuntisi olonsa edelleen epävarmaksi, kun ei voisi arvata, kumpaa koulukuntaa vastaaja sattuu olemaan.

Vaan eipä tuo epäselvyys kellonajasta loppujen lopuksi mikään ihme ole. Maailmassa kun ei ole päästy yksimielisyyteen vielä siitäkään, mitä vuotta eletään. Ja näinä ilmastomuutoksen aikoina on vaikea päätellä pelkästään ikkunasta katsoen sitäkään, onko kesä vai talvi.

UNIX-ajasta sentään vallinnee kohtuullisen laaja yksimielisyys.

Elikät ovat pesiytyneet kauppoihin.
Myyjän ystävällinen varoitus maksun yhteydessä “Elikkä! 15,90″ saattaa tulla liian myöhään. Voihan hyvinkin olla että elikät ovat ihmiselle vaarallisia ja siksi niistä olisi hyvä etukäteen tietää, jotta osaisi välttää otusten saastuttamia myymälöitä. Varoitusjärjestelmä tarvitaan, heti!