You are currently browsing the monthly archive for helmikuu 2009.
Lehdessä oli ilmoitus jolla palvelujaan tarjosi dipl homeopaatti / iridologi.
Tuon homeopaatin tiesin ennestään. Sehän on semmoinen joka myy hyvin pieniin pulloihin pakattua vettä lääkkeeksi. Mikäs siinä, saa kai ihminen vettä ostaa jos haluaa ja rahaa on. Olen itsekin ostanut. En tosin maksanut siitä homeopaattisia hintoja. Lähikaupasta sai muutamalla eurolla viiden litran pänikän lähdevettä ja hyvää oli!
Iridologi mietitytti hiukan enemmän. Ensin tuli mieleen, että varmaan se tekee luonnekartoituksia iridium-satelliittien kulkuun perustuen. Sitten selvisi: tämähän lienee sellainen joka saa kaikki sairaudet ja vaivat selville pelkästään silmiisi tuijottamalla ja hyvinkin saattaa jotain rohtoa kaupata niitä kaikkia parantamaan. Sitä kallista vettä vaikka.
Vielä tarjottiin samassa ilmoituksessa 27 eri vitamiinin ja hivenaineen tutkimusta 39 eurolla. Polkumyyntiä! Vaimolta juuri tutkivat labrassa kaksi hivenainetta ja kaksi vitamiinia. Lasku oli 135 euroa. Luulisi nyt olevan Diacorin ja Mehiläisen huolissaan. Niiltähän menee bisnes aivan ketuiksi tällä menolla.
Tuon vitamiinijutun nimi muuten sanottiin olevan ’selitest-vitamiinitutkimus’. Osuva nimi. Seli-seliltä se minustakin kuulostaa.
Kaipaamaan jäin semmoista ilmoitusta jossa astrologien ainoa varteenotettava kilpailija elikkäs diplomi-sporalogi tarjoutuisi ennustamaan kohtaloni. Että “luotettava palvelu, edulliset hinnat, pitkäaikainen kokemus alalta. Ratikkakortti jo yli 16 vuotta.”
Ajattelematonta ja väärin on pakolaisen edes pyrkiiä maahan, jossa elintaso on lähtömaata korkeampi. Eikö niillä ole mitään moraalia?
Oikein tietysti olisi se, että jos kotonasi on ruokaa saatavissa vaikka vain joka toinen päivä, niin etsit paikan, jossa sitä saa joka kolmas taikka joka neljäs päivä. Sinne! Elintasopako-pakolaiseksi. Pakoon tuota kohtuutonta elintasoa.
Jos Nokia jo käytännössä päättää lainsäädännöstäkin, niin mitä mieltä tosiaankaan enää on äänestämisessä ja mitä virkaa eduskunnalla?
Nokialle ei nähtävästi enää riitä suurten yritysten normaali käytäntö: lakia noudatetaan vain silloin, kun se on taloudellisesti kannattavampaa kuin noudattamatta jättäminen.
