Junataidetta

Olen junamatkoillani alkanut lukemisen sijaan kirjoitella muistiin havaintoja kanssamatkustajistani ja ympäristöstäni. Tällainenkin siis ilmaantui viimeksi muistivihkooni (taidan olla muuttumassa marisevaksi vanhaksi äijäksi):

Obama tai Osama, ihan sama

Obama sitten voitti esivaalit. Mitä siitä pitäisi päätellä? Onko mustakin sentään parempi vaihtoehto kuin nainen?

Presidentinvaalia ei Obaman kannattaisi voittaa, ihan oman etunsa vuoksi. Jos on nuori, antaa itsestään älykkään vaikutelman, on sanavalmis, musta ja vielä demokraatti, niin eipä ole elinikäennuste hääppöinen noissa hommissa.

Jos kuitenkin Obama elää saa ja valitaan, niin Clintonskan ehkä kannattaisi haalia itselleen varapressan paikka. Sitten kun Obama on hoideltu pois jaloista, pääsisi rouva historiaan ensimmäisenä naispresidenttinä. Tietysti on olemassa riski, että myös ensimmäisenä ammuttuna naispresidenttinä tai pressana, jonka sikarileikeistä juorulehdet saisivat mehukkaita juttuja.

Vai jokos me olemme joskus lukeneet virkahuoneeseen salakuljetetuista havannalaisista? Tahtoo tuo poliittinen(kin) muisti pätkiä.

Ennen vaalejakin saatamme vielä kuulla kummia. Kun otamme huomioon porukan lukutaidon ja kyvyn ymmärtää lukemansa, saattaa helposti mennä Obamat ja Osamat sekaisin. Ja sitten hyökätään Keniaan, yksi kouho edellä ja loput nilkit perässä. “Eikös se Osa… Obaman isä ollut täältä kotoisin?”

Kutsukaa nyt Börje apuun

Puutarhakaupungissa on hätätila: nurmikot kuivuvat, puistot näivettyvät vesipulaan. ‘Nurmikkoa’ leikatessa tuli mieleen, että nyt vihdoin olisi maahanmuutto-Matssonille hyötykäyttöä.
Börjelle siis kiireellinen toimeksianto: hanki äkkiä Karjaalle pari intiaania. Mitään muita vaatimuksia ei ole, mutta sadetanssin pitää sujua.