You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu 2008.
Aamu alkoi uuden tuoremehupurkin epäonnistuneella avaamisella. Hirmuinen adrenaliinipurskahdus iski kun purkin kylkeen viritelty muovikorkki jäi käteen. Minkä ihmeen takia pitää olla keksimässä uusia ratkaisuja asioihin joihin on jo olemassa hyvä ja toimiva konsti? Tiedoksenne: mehu- ja maitopurkit on jo keksitty.
Vanhan toimivan tilalle piti keksiä uusi toimimaton. Eikä tämä ole lajissaan edes ainoa, vaan olemassa on ainakin pari erilaista muovi-alimiinifolio-ihme -viritystä, joita kertakaikkiaan ei saa auki roiskuttamatta mehua ympäriinsä ja jotka vielä suljettaessakin sylkäisevät pari tippaa lattialle.
Vaan oli tuosta aamuraivosta jotain hyötyäkin. Aloin miettiä, mitä ideaa on ostaa appelsiinimehua, jossa on runsaasti hedelmälihaa. Miksen ostaisi appelsiineja? Tai miksi ostaisin? Miksen yrittäisi keksiä jotain sellaista c-vitamiinilähdettä, jota ei tarvitsisi rahdata tuhansia kilometrejä ennen kaupan hyllylle päätymistä? Sen nyt ainakin päätin, että enää en sorru ostamaan tuotteita, jotka on pakattu tuommoisen ihmekorkin taakse. Jos ei toimiva ratkaisu mehufirmalle kelpaa, niin pitäkööt mehunsa!
Toisellakin kuvaajalla taitaa olla otos tästä samasta heijastuksesta.
Ammattikirjoittaja kun en ole, niin minulle on hiukan epäselväksi jäänyt, milloin minun voidaan väittää syyllistyneen kirjalliseen varkauteen. Kokeilenpa siis pahuuttani, nostaako joku syytteen, kun tähän laitan peräti kuusi lainausta ja puolet niistä lupia kyselemättä.
Lainaukset ovat kahdesta lähteestä: Kajo-merkinnällä varustetut ovat Markus Kajon vuonna 1995 ilmestyneestä kirjasta “Kettusen kolmas” ja Nikki-merkityt ovat Etelä-Uusimaassa 22.1.2001 julkaistusta nimimerkki =nicci=’n (Risto Nikki) pakinasta “Kesäisiä turinoita ja murinoita”.
Markus Kajolta olen pyytänyt ja saanut kirjallisen luvan näiden tekstiotteiden julkaisemiseen. Etelä-Uusimaalta tai lehden palkollisilta en ole lupia kysellyt, kun minusta vahvasti tuntuu, että alkuperäisen ajatelman tekijältä saatu lupa tässä tapauksessa riittää.
***********************************************************************
Kajo (v 1995):
Pankit mainostavat luottoa. Kehottavat tulemaan luottoasiakkaaksi. Ohjaavat luottopäällikön puheille. Mutta kun panet nimesi paperiin, siinä ei luekaan mitään luotosta vaan “Velkakirja”. Yhtäkkiä et olekaan enää mikään luottoasiakas. Vaan veloissa. Kun tulet ulos ovesta, saat sanoa itsellesi: “Kävin pankissa köyhtymässä. Enköpä juone itseni humalaan tässä paikassa!”
Nikki (v 2001):
Ja sitten loppuun pikku kysymys pankeille:
Miksi Te myytte luottoja ja puhutte luotonannosta? Kun sitten tullaan juhlalliseen allekirjoitustilanteeseen klubitakki silitettynä ja kynnenalukset puhdistettuna, niin papereissa lukeekin velkakirja.
***********************************************************************
Kajo (v 1995):
Tiesittekö, että pulut syntyvät täysikasvuisina? Sellaisina suunnilleen ison lihapiirakan kokoisina? Vai oletteko muka koskaan nähnyt pulunpoikasia katukiveyksen reunalla jalkojaan heiluttelemassa, tai puiston pensaista pikku siiventypyjään räpytellen alas hyppimässä, lentoa opetellen? Ette ole – siksi kun pulut kerta syntyvät täysikokoisina!
Nikki (v 2001):
Tuota luontoharrastajan sarjaa jatkaakseni otan esille omat huomioni tavallisista kaupunkikyyhkysistä eli puluista:Niiden on pakko syntyä täysikasvuisina, sillä ainakaan allekirjoittanut ei yli 50-vuotisen taipaleensa aikana ole koskaan onnistunut näkemään yhtään pulunpoikasta. Harakan ja variksen poikasia kyllä räkättää joka nurkassa ja pikkutiaisia putoilee pesästä kuin syksyn lehtiä, kun lentoonlähdön aika on koittanut. Mutta pieniä puluja ei näy missään?
***********************************************************************
Kajo (v 1995):
Potra on hupaisa sana, silloin kun sitä ei käytetä poika-sanan yhteydessä. On hauska sanoa: “Päivää diakonissa, onpa enonne potra! Taputtakaa häntä!” – Mikä mahtaisi olla potran vastakohta?
Nikki (v 2001):
Olen pitkään ihmetellyt, mistä on tullut kieleemme adjektiivi potra. Minkäänasteisesta nykysuomen sanakirjasta sellaista ei löydy sen merkityksen selvityksestä puhumattakaan.
Se, nimittäin esiintyy käsittääkseni vain yhdessä yhteydessä:
Potra poika!
Vai onkos joku kuullut sanottavan potra isä tai potra veli? Ei varmaan ole.
Ja olisi mielenkiintoista tietää, mikä mainitun adjektiivin vastakohta on?
Ministeri Kanerva on kehittänyt lööpeissä pysymisen suoranaiseksi taiteeksi. Eilen hän kielsi lähettäneensä tekstiviestejä tanssitytöille. Tänään hän kieltää kieltäneensä että olisi tekstaillut.
Huomennako hän sitten kieltää, että olisi kieltänyt kieltäneensä tekstiviestien lähettelyn? Entäs ylihuomenna? Mitä hän sitten kieltää? Loogisesti kai kieltää kieltäneensä, että olisi kieltänyt kieltäneensä …
Kohta on iltapäivälehtien kasvatettava lööppiensä kokoa!
