Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela-

Veikeää, miten joskus fakta ja fiktio sekoittuvat ihmisen elämässä. Äskettäin luin uudestaan Hanna Marjut Marttilan mainion ‘Tulikirjan’. Siinä 13-vuotias Kalle pohtii miten nimiasiat järjestyvät nyt kun hänen äitinsä on kertonut menevänsä naimisiin:

Sen jälkeen mä kysyin, vaihtuuko mun sukunimi taas, ja siihen mutsi sanoi, että jos mä haluan pitää vanhan nimeni, niin sitten me tehdään niin.
Asia menee nimittäin niin, että kerran vähän mutsin ja faijan eron jälkeen mun nimeksi tulikin yhtäkkiä Kalle Malén, koska mutsi meni naimisiin yhden Mallu Malénin kanssa.
Mä en nyt muista mikä sen Mallun oikea etunimi oli, koska sitä tyyppiä sanottiin aina Malluksi vaan, mutta joka tapauksessa, me oltiin sitten molemmat äidin kanssa jonkin aikaa Maléneita.
Ja kun myös mutsi ja Mallu erosi, aivan tosi nopeasti muuten kaiken kaikkiaan, niin mutsi muutti mulle takaisin Korpivaara-nimen, mutta piti itsellään Malénin, koska mutsi pitää siitä nimestä.
Tai en mä nyt muista, onko mutsi esimerkiksi tällä hetkellä Malén, vai onko se Kaisuli Aaltonen, koska Aaltonen on sen tyttönimi, vai onko se peräti Korpivaara niin kuin minä olen?
Mun pitää kysyä sitä asiaa siltä joku päivä. Että mikä sen sukunimi on.